Kissat ja koirat nuuhkivat kirjaani hyväksyvästi
Niinsanotun valtamedian kirjallisuusarvioissa kiinnitetään ihan liian vähän huomiota siihen, mitä mieltä kotieläimet ovat kirjoista.
Ei hätää, tämäkin asia on nyt selvitetty. Mycosmon bloggaajan Elisa Lepistön koira ja Minna Pelkosen kissa Artemis suhtautuvat Totuuskuutioon – jos kirjan nuolemista ja nuuhkimista voi niin tulkita – myönteisesti.
Myös Lepistö itse suhtautuu kirjaan positiivisesti. “Ahdistavaa, mutta periaatteessa täysin mahdollista. Varsin viihdyttävä, jännä ja ajatuksia herättävä romaani”, hän kirjoittaa.
Muutenkin kirja on otettu vastaan myönteisesti.
“Omassa tyylilajissaan Totuuskuutio on kelpo teos. Sen visiot resonoivat hyvin nykypäivään, jota varjostavat turvallisuuspalveluiden laajamittainen nettivakoilu sekä sosiaalista mediaa pyörittävien tahojen tapa kerätä tarkkoja tietoja ihmisten yksityiselämästä”, kirjoittaa Toni Jerrman Helsingin Sanomien arviossa.
“Kirja seurailee avoimesti Ray Bradburyn Fahrenheit 451:n ja George Orwellin 1984 dystopioita, mutta kirja toimii ilman taustatuntemustakin. Lukukokemuksena romaani vaikuttaa ennemmin piilotetulta nykyjournalismin ja tietoyhteiskunnan kritiikiltä kuin ihan puhtaalta kaunokirjallisuudelt”, kirjoittaa Janne Luotola Tekniikka&Taloudessa.
Toistaiseksi kovimpaan ylistykseen on päätynyt Lukutoukan kulttuuriblogi: “Mutta kun oli virtaa ja täysi into lukea, tämä oli mahtava kokemus. Tahtoisin vain huutaa maailmalle: lukekaa tämä!”
Ylen kulttuuriohjelma Strada suhtautuu myös myönteisesti: “Esa Mäkisen romaanissa painajainen alkaa siitä, kun nettiä kontrolloiva yhtiö Celsius väärentää naisen kuoleman syyt – saatuaan maksun lääkeyhtiöltä. Romaanissa koko yhteiskunnan muistikuvat todellisuudesta alkavat olla rankasti editoituja.”
Myös muunlaisia juttuja kirjasta on tullut.
Olin vieraana Seppo Puttosen ja Nadja Novakin Aamun kirjassa.
Totuuskuutiosta oli poiminta Ylen Radio 1:n päivän mietelauseessa täällä ja täällä.