Innokkaat äitibloggaajat ja some-vanhemmat tärvelevät lastensa digitaalisen jalanjäljen

Kun lapseni syntyi, tein vakaan päätöksen: En julkaise hänestä yhtään kuvaa tai päivitystä missään sosiaalisen median kanavassa. Lapsella on oikeus yksityisyyteensä, joka on eri kuin vanhemman yksityisyys. En halua, että lapseni löytää noloja kuvia itsestään netistä teininä tai myöhemmmin. Etenkään en halua, että lastani voitaisiin kiusata näiden nolojen kuvien avulla.

Joskus tuntuu, että monet ovat täysin eri mieltä kanssani. Facebook-kaverit julkaisevat lapsikuvia jatkuvasti. Instagramista löytää lukuisia julkisia lapsikuvia vähällä vaivalla (esimerkiksi täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä)

Äitiblogit ovat ihan oma lukunsa. Suomestakin löytyy kymmeniä sivuja, joilla vanhempi julkaisee lastensa kuvia (esimerkiksi täällä, täällätäällä, täällä, täällä). Kiittävätkö lapset tulevaisuudessa sadoista hassuista kuvista, joita kuka tahansa löytää parilla napin painalluksella?

 

Nimien jättäminen pois blogeista ja kuvista ei auta suojelemaan lapsia.

Jo tänä päivänä koneeet pystyvät tunnistamaan kasvot erittäin tarkasti. Kasvojen tunnistamista pidetään niin luotettavana tekniikkana, että lentoasemilla koneet ovat korvanneet osittain rajavartijat passintarkastuksessa.

Nettipalvelut, kuten Faceplusplus ja Pictriev tarjoavat mahdollisuutta etsiä henkilöä netistä kasvokuvan perusteella. Myös Googlen hakukoneeseen voi hakusanan sijasta antaa kuvan, jonka kaltaisia Google hakee.

Tekniikka kasvojen hakemiseksi on tosin vielä melko huonoa. Aikaisemmin etenkin tummaihoisten kasvot olivat hakukoneille ongelma ja edelleen kasvohakujen ehdotukset ovat enimmäkseen huvittavia. Kasvohaut on myös räätälöity tunnistamaan lähinnä yhdysvaltalaisia julkkiksia, joten suomalaislapsia niillä ei vielä löydy.

Tekniikka kuitenkin kehittyy varmasti. Tietokoneiden tehon ja tallennuskapasiteetin kasvaessa kasvojen etsiminen käy yhä helpommaksi. Facebookille kasvojen tunnistamisella on kaupallista arvoja, ja yhtiö tekee jatkuvasti töitä oman kasvohakualgoritminsa parantamiseksi. Kun kuvissa olevat ihmiset saa tunnistettua paremmin, he käyttävät yhtiön palveluita enemmän.

Kohta kasvoja voi myös etsiä videoiden sisältä, eikä vain pelkästään valokuvista.. Kun nykyiset pikkulapset ovat teinejä tai yliopistossa, kasvotunnistus on huomattavan paljon helpompaa.

 

Sormenjälkien, DNA:n ja kasvojen – kaikkien ihmiseen sidottujen tunnistamiskeinojen – huono puoli on se, että niitä ei pysty vaihtamaan. Kun kasvosi on kerran tallennettu johonkin tietokantaan, ne pysyvät siellä pitkään.

Internetin ominaisuuksiin kuuluu – hyvässä ja pahassa – että sinne pantujen kuvien ja tiedon poistaminen on ainakin tällä hetkellä hyvin vaikeaa. Internetiä arkistoivasta Wayback Machinesta löytyy tallenne kaikista aiemmin linkkaamistani blogeista ja myös tallenteita lasten kuvista (täällätäällä, täällä, täällä, täällä).

Ja vaikka Wayback machinesta sivuja saa pois, vanhoja sivuja löytyy myös Googlen välimuistista. Lisäksi Kansalliskirjasto on jo vuodesta 2006 alkaen tallentanut suomalaisia verkkosisältöjä omaan verkkoarkistoonsa.  Niitä voi käydä lukemassa menemällä paikan päälle kansalliskirjastoon. Kuinkakohan monta lapsikuvaa Senaatintorin laidalta löytyy?

 

Ongelmana lasten kuvien panemisessa nettiin pidetään välillä sitä, että esimerkiksi pedofiilit voisivat käyttää niitä omiin tarkoituksiinsa. Paljon suurempaa lapsijoukkoa koskettava ilmiö on kuitenkin se, että he eivät saa itse päättää, mitä heistä netissä julkaistaan. Yksityisyyden voi menettää vain kerran, ja vanhempi ei voi antaa sitä lapselle takaisin myöhemmin, vaikka haluaisi.

Oma lapsuus kuuluu vahvasti yksityiselämän piiriin. Ihmisen kasvuun kuuluu kokeileminen, yrittäminen ja erehtyminen. Lapset eivät ole pieniä aikuisia, vaan epätäydellisiä olentoja joiden kasvaminen vaatii rauhaa ja turvaa. Se mikä voi tuntua perhepiirissä mukavalta, voi olla isossa julkisuudessa vain kiusallista tai jopa outoa.

Kun vanhempi dokumentoi lapsensa elämää ja mielenlaatua, hän samalla määrittelee sitä, miten muut näkevät lapsen tulevaisuudessa. Se voi aiheuttaa riitoja ja pahaa mieltä lasten ja vanhempien välille. Koulukiusaajat voivat saada vanhoista kuvista ja päivityksistä aseita pilkantekoon. Lapsien kuvat voivat päätyä huijareiden, rikollisten tai mainostajien materiaaliksi. Työelämässä ja opiskelussa blogeista ja kuvista voi tulla eteen kiusallisia tilanteita.

Lapsesta ei pitäisi panna julkiseen nettiin mitään ennen kuin hän on riittävän vanha antamaan siihen luvan. Facebookin 13 vuoden ikäraja on mielivaltainen, mutta se tuntuu ihan hyvältä ohjenuoralta. Yläasteella on jo hyvä alkaa harjoittelemaan aikuisuutta.

Toki poikkeuksiakin on ja suhteellisuudentaju on hyvä pitää mielessä. Lapsimalleja ja näyttelijöitä on ollut aina, ja lapsia haastatellaan jatkuvasti mediassa. Suurin ero perinteisen ja sosiaalisen median välillä on se, että some tunkeutuu paljon syvemmälle henkilökohtaiselle alueelle kuin vaikka lehtijutussa esiintyminen.

 

Vaikka monet vanhemmat eivät noudata ajatusta digitaalisesta yksityisyydestä, tuntuu että teineille se on luonnollisempi. Viimeisen parin vuoden aikana iso joukko teini-ikäisiä on hylännyt Facebookin. Sen sijaan teinien suosiossa on Whatsappin ja Snapchatin kaltaisia palveluita, joissa sisältöjen jakaminen on paremmin kontrollissa.

Teinit äänestävät jaloillaan digitaalisen yksityisyytensä puolesta. Vanhemmat, kuten aina, ovat tekniikan muutoksen edessä kalkkiksia.

Edit 6.1.2014: Poistettu yksi virheellinen esimerkki.

Kommentit

  1. Oletko nähnyt sattumoisin mitä ne lapset (9 v –> ) julkaisee ihan itse itsestään esim instagramissa? Kannattaa tutustua ja miettiä sitten kumpi on haitallisempaa tulevaisuudessa, viattomat vanhempien valitsemat lapsuuskuvat vaiko ne.

    Ja minusta meidän aikuisten olisi syytä opettaa jälkikasvua oleen kiusaamatta toisia kuin lietsomaan jo etukäteen mistä aiheesta ketäkin joku voi kiusata.

    Ei sillä että minusta pelkästään lapsen kuulumisten jakeluun tarkoitetut blogit olisi tarpeellisia mutta esim linkkaamassasi käsityöblogissa minusta lapset ovat enemmänkin malleina taitavan äitinsä luomuksille.

    • Oletko itse ajatellut että vanhemmat, jotka jakavat toisen elämästä tietoa ja kuvia lupia kysymättä antavat lapselle jo lähtökohtaisesti väärän kuvan internet-käyttäytymisestä ja ykistyisyyssuojasta? Vastuullista käytöstä on vaikea opettaa jos itsekään ei sitä osaa.

      Olisiko ok että joku pitäisi blogia vaikka dementikko-mummostaan? Entä pikkusiskosta? Missä menee raja sinun mielestäsi?

      • Hyvä pointti, kiitos siitä. Tavallisen ihmisen arjen sattumuksista on ok kirjoittaa ja julkaista kuvia, jos hän antaa siihen suostumuksensa. Dementikko-mummon antama suostumus ei välttämättä ole pätevä, jos hän ei ole enää riittävän järjissään antaakseen suostumuksen.

  2. Just saying:

    Olet aivan oikeassa kun sanot että mitä ne kakarat itse julkaisevat ja että kumpikohan on haitallisempaa, MUTTA siitä EI nyt todellakaan ollut puhe, että kumpi on pahempi asia. Puhe oli nyt vanhempien julkaisemista kuvista lapsistaan. Jos nyt vaan pysyttäisi aiheessa, eikä käytäisi “mutta entäs sitten tää tai tää, mut ne tekee jo noin” asenteelle, vaan ihan järkevästi keskusteltaisi tästä asiasta mitä kirjoitus koskee.

    Jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Myös minulla ja sen pidän tällä kertaa omana tietonani.

  3. Kaikilla yli 9- vuotiailla lapsilla on omat instagram- tilit joihin he ihan itse lisäävät kuvia itsestään, kavereista, lemmikeistään jne. Se on nykylapsille täysin normaalia ja itse osaavat tehdä instagram- tilinsä. En ole kuullut että ketään kiusataan lapsuudenkuvia perusteella.

    • Kuten kirjoituksessani sanon, lapsen pitäisi saada itse päättää omasta näkyvyydestään. Jos lapset haluavat panna kuvia sinne, niin mikäs siinä. Mutta se, että sinä et ole kuullut yhdestäkään tapauksesta, ei kerro muuta, kuin että sinä et ole kuullut yhdestäkään tapauksesta.

  4. Näitä juttuja kirjoittelee ihmiset joilla ei ole omia kouluikäisiä lapsia. Pitäisikö nyt tehdä niin että teidän luulojen perusteella poistetaan lapsilta älypuhelimet, koska muuten heitä teidän mukaan kiusataan kun he lisäävät kuviaan instagramiin.
    Voin kertoa että lapsia kiusataan jos he eivät omista älypuhelinta eivätkä ole instassa…

  5. Ei tuo itsensä muiden yläpuolelle paremmaksi ihmiseksi nostaminen oikein jaksa enää upota. Terve järki mukana tässäkin ja turha hysteria pois puolin ja toisin.

    Ja mitä tulee teini-ikäisiin some-käyttäjiin, niin huonostipa olet heidän some-käyttäytymisestään kartalla 😀

    • Kiitos kommentista. Voisitko vähän täsmentää, miten olen huonosti kartalla, jos kerran itse olet siitä hyvin perillä?

  6. Todella hyvä teksti ja hyviä pointteja! Lopusta puuttuu kuitenkin faktat aivan täysin… Nykyajan lapset ja nuoret paljastavat omia henkilökohtaisia tietojaan nettiin enemmän kuin koskaan. Jokaisella on instagram, ask.fm(palvelu joka näkyy jokaiselle joka henkilön googlaa), vine, blogit yms… Facebook on hylätty vain sen takia, koska vanhemmat ovat vallanneet sen ja se on poistumassa muodista. Vain sen takia.

    • Olen samaa mieltä: nuoret jättävät Facen koska vanhemmat tulevat sinne. Eikö Facebookin hylkäämisen taustalla osittain ole nuorten halu pitää kiinni omasta tilastaan, johon vanhemmat yrittävät tunkea. Kai siitä voi käyttää nimeä yksityisyys.

  7. Sanot ett SnapChatin kaltaisissa palveluissa tiedonjako on paremmin kontrolloitavissa. Lasten ja nuorten kanssa työskentelevänä voin kertoa, että esim SnapChatkin on vain uusi tapa kiusata ja ahdistella. Kuvat “katoavat” tietyn ajan kuluttua, eikä nolauskuvista, kiristyksista sun muista näin ollen jää todisteita. Facebookissa, kuinka old school sitten onkin, esiinnytään sentään yleensä omalla nimellä (vaikka tätäkin voisi kontrolloida paremmin) kun taas nimimerkeillä käytettävissä sovelluksissa, joissa muut käyttäjät ja heidän julkaisunsa ovat seurattavissa ilman käyttäjän suostumustakin.
    Vaikka olenkin periaatteessa samaa mieltä vanhempien lapsistaan julkaisemista kuvista (harkintaa voisi käyttää enemmän..) Näen silti nuorten oman some-käytön ja sen aiheuttamat lieveilmiöt suurempana ongelmana kuin pari ylpeän äidin julkaisemaa vauvakuvaa..
    Ja ei, minulla ei ole omia lapsia, enkä bloggaa. 🙂

  8. Keskustelu lasten kuvista facebookissa on lähtenyt täysin lapasesta. Mitä jos siinäkin käytettäisiin taas maalaisjärkeä? Kun Facebookissa on jo 240 miljardia kuvaa ja mun naapuri laittaa omalle suljetulle seinälleen kuvan lapsestaan pulkkamäessä niin miten hemmetissä se nyt oikeasti voi vahingoittaa sitä lasta tulevaisuudessa? Siis joku ulkopuolinen varastaa sen kuvan sieltä ja on 15 vuoden kuluttua jossain toisessa palvelussa silleen, että katsokaa siinä se Pirkko (nimi muutettu) laskee mäkeä. Miettikää mitä kuvia lapsestanne sinne nettiin laitatte ja olkaa varautuneita siihen, että potentiaalisesti se kuva voi sieltä levitä minne tahansa. Älkää jakako lapsestanne kaikkea sen elämään liittyvää ja miettikää voisiko se olla noloa sille lapselle teini-iässä tai aikuisena. Mutta joku raja nyt ihan oikeasti tähän nettikuvahysteriaan. Ja muistakaa te yksityisyysritarit, että kun teidän vanhemmillanne, sukulaisillanne ja muilla tutuillanne on siellä kaapissa niitä kymmeniä kuvia teistä tai lapsistanne niin kannattaa polttaa ne roviolla ennen kuin hukkaa muutossa.

    • Hyvä pointti sinänsä, mutta itse ainakin haluaisin antaa luvan henkilölle julkaista kuvan jossa esiinnyn vaikka kuva olisikin hyvä ja viaton. Juurikin sen takia että kuvaa ei tule koskaan netistä pois saamaan.

  9. Jos jotakuta kiusataan sellaisen asian takia kuin lapsuudenkuvat, mielestäni peiliinkatsomisen ja puhuttelun paikka on enemmänkin kiusaajan vanhemmalla kuin kiusatun vanhemmalla. Samoin jos työnantaja jättää valitsematta työnhakijan, josta sattuu löytymään kuva, jossa hän leikkii leikkipuistossa 5-vuotiaana, niin jotain on pielessä. Tulevaisuudessa työnantajat ovat eläneet elämänsä itekin somen ympäröimänä, ja niinpä suhtautunevat työntekijänsä julkiseen kasvukertomukseen myötämielisemmin.
    Olen silti sitä mieltä, että aivan kaikkea ei kannattaisi jakaa. “Tänään Niilo oppi kävelemään ja tässä kuva hänestä Särkänniemessä” -tyyppiset kuvat tuskin vahingoittavat ketään.

  10. Laitan omista lapsistani kuvia Facebookiin. Lapset näkevät kuvat ensin ja ovat tietoisia niistä ja harkitsen kuvia ennen kuin ne julkaisen. Voitte kivittää torilla, mutta näin toimin jatkossakin. Facebookista niitä eivät näe muut kuin ystäväni. Yksikään lasteni kaveri näe lasteni kuvia.

    • Jos tägäät kuvat lapsestasi, hän hallitsee kuvan näkymisen yksityisyyttä. Facebookilla on jo osalle käyttäjistä ominaisuus, että se tunnistaa kasvoja ja tägää kuvia automaattisesti. Oletko tarkastanut kaikkien näiden asioiden yksityisyysasetukset? Jos olet, niin tilanne on varmasti hallinnassa.

Leave a Reply to MXA Cancel reply